SISÄLTÖ

• Valkoinen paju – kourallinen tietoa
• Valkopajun kuori – ravintosisältö
• Pajunkuori – kipuihin ja erilaisiin iho-ongelmiin
• Muita valkopajunkuoren käyttötarkoituksia

• Kuinka käyttää valkopajunkuorta?

• Valkopajunkuori – käytön vasta-aiheet
• Yhteenveto

Valkopajun ulkonäkö erottuu selvästi muista puista. Sen paksu, kyhmyinen runko, josta kasvaa korkealle ulottuvia oksia, on yleinen näky Puolassa. Siksi lähes jokainen meistä tuntee tämän puun hyvin. Mielenkiintoisen ulkonäön ja yleisen esiintymisen lisäksi se voi tarjota meille paljon enemmän. Tietenkin kyse on sen ominaisuuksista, jotka voivat vaikuttaa myönteisesti kehomme toimintaan. Valkopajusta eristettiin ensimmäisen kerran vuonna 1829 salisiini – nykyään suositun salisyylihapon edeltäjä.

Valkoinen paju – kourallinen tietoa

Valkopaju kuuluu pajukasvien heimoon, ja sen alkuperäinen esiintymisalue oli Eurooppa, mutta myös Aasia ja osa Pohjois-Afrikkaa. Maassamme se on laajalle levinnyt kasvi, ja sitä tavataan useimmiten jokirannoilla, erilaisissa tienojissa ja kaikkialla, missä maa on hyvin kosteaa. Mielenkiintoista on, että valkopaju esiintyy käytännössä vain luonnossa, mutta sen lukuisia lajikkeita käytetään usein koristekasveina. Yksi niistä on itkupaju – erittäin suosittu puu puistoissa. Paju on ollut arvostettu rohdoskasvi vuosisatojen ajan. Aikaisemmin käytettiin sekä kuorta että lehtiä, mehua ja pajun hedelmiä. Nykyään käytetään käytännössä vain kuorta rohdoslääkinnässä. On kuitenkin huomioitava, että vain tämän kasvin nuorella kuorella on parantavia ominaisuuksia. Siksi se kerätään 2–3 vuotta vanhoista oksista. Tämä tulisi tehdä varhain keväällä, koska silloin puun nesteet kiertävät voimakkaammin. Näin kuori irtoaa helpommin puusta. Valkopajunkuorta käytettiin jo antiikin kreikkalaisilla. Hippokrates mainitsi sen tarinoissaan. Hän käytti sitä nivelreuman hoitoon ja luonnollisena kipulääkkeenä. Tämän raaka-aineen todellinen suosio alkoi kuitenkin vasta 1800-luvulla. Silloin pajunkuoripohjaisten valmisteiden käyttö rohdoslääkinnässä yleistyi laajasti.

Valkopajunkuori – ravintosisältö

Pajunkuori sisältää monia erilaisia vaikuttavia aineita. Siksi sitä kutsutaan kasvisaspiriiniksi. Mielenkiintoista on, että tämän tunnetun lääkkeen valmistuksessa käytetään pajunkuoriuutetta. Se koostuu pääasiassa salisyyliglykosideista (Salicortin, Salisiini, Populiini, Fragiliini, Asetyylisalisiini). Ne hajoavat ruoansulatuskanavassamme ja vapauttavat salisyylialkoholia, joka hapettuu tunnetuksi salisyylihapoksi. Lisäksi kuoresta löytyy runsaasti tanniineja, fenolihappoja ja erilaisia hartseja. Lisäksi se voi olla hyvä mineraalisuolojen lähde. Voimme mainita esimerkiksi kaliumin, natriumin ja raudan.

Pajunkuori – kipuihin ja erilaisiin iho-ongelmiin

Pajunkuori sisältää runsaasti salisyyliglykosideja, minkä ansiosta sillä on erityisesti kipua lievittäviä, tulehdusta ehkäiseviä, kuumetta alentavia ja antibakteerisia ominaisuuksia. Se voi olla erinomainen ja ennen kaikkea luonnollinen vaihtoehto perinteisille lääkkeille näihin yleisiin oireisiin. Sitä käytetään flunssan, influenssan ja kaikenlaisten infektioiden hoidossa. On muistettava, että se voi myös lievittää reumakipuja ja tukea nivelten tulehdusten hoitoa. On myös mainittava, että pajunkuoripohjaisia valmisteita voidaan käyttää ulkoisesti. Ne sopivat hyvin ihovaurioihin ja voivat tukea haavojen paranemista. Kuoren vaikuttavilla aineilla on supistavia ja desinfioivia ominaisuuksia. Pajunkuori voi auttaa myös sitkeän aknen hoidossa. Se puhdistaa ihohuokoset, lievittää ihoärsytystä ja tukee kuolleen ihosolukon poistumista.

Muita valkopajunkuoren käyttötarkoituksia

Valkopajunkuorivalmisteita käytetään myös unettomuuden, erilaisen hermokivun ja migreenin lievittämiseen. Mielenkiintoista on, että ne voivat myös vähentää premenstruaalisen jännityksen voimakkuutta. Lisäksi ne rentouttavat ja sopivat siksi erinomaisesti enteriitin tai ripulin hoitoon. On myös hyvä tietää, että pajunkuori voi vaikuttaa sydän- ja verisuonijärjestelmäämme. Sen käytöllä voidaan merkittävästi vähentää sydäninfarktin ja muiden sydän- ja verisuonitautien riskiä. Estämällä verihiutaleiden liiallista kokkaroitumista se voi myös vähentää veritulppien ja valtimokovettumataudin riskiä.

Kuinka käyttää valkopajunkuorta?

Selvästi suosituin tapa käyttää valkopajunkuorta on hauduke. Kaada yksi ruokalusikallinen kuivattua pajunkuorta lasilliseen kiehuvaa vettä. Peitä astia ja anna hautua noin 15–20 minuuttia. Pajuteetä voi nauttia tällä tavalla 1–2 kertaa päivässä.

Suosittu on myös pajunkuoratiiviste. Sen valmistus on hyvin yksinkertaista. Noin 100 grammaa kuivaa kuorta kaadetaan noin 500 millilitraan vahvaa alkoholia, jonka alkoholipitoisuus on noin 40–60 %. Valmisteet säilytetään hyvin suljettuina pimeässä paikassa 14 päivän ajan. Tämän jälkeen valmis tinktuura suodatetaan ja pullotetaan pienempiin pulloihin. Suositellaan, ettei oteta enempää kuin teelusikallinen neljä kertaa päivässä, joka on liuotettu veteen, teehen tai muuhun juomaan. Muista, että kyseessä on alkoholiliuos, eikä sen nauttimisen jälkeen tule ajaa autoa. Aikuisille enimmäisvuorokausiannos on 12 grammaa puhdasta tinktuuraa.

Voimme myös valmistaa keitteen. Kaada yksi ruokalusikallinen kuorta ja noin 1,5 kuppia kylmää vettä. Kuumenna liuos kiehuvaksi ja keitä 30 minuuttia. Kun seos on valmis, anna sen jäähtyä 15 minuuttia. Valmis keite siivilöidään ja nautitaan tuoreena. Yritämme olla ylittämättä 3 lasillista päivässä. Keitettä voidaan käyttää myös ulkoisesti. Kostuta sideharsoa liuoksessa ja käytä sitä kompressina iholla. Myös pajunkuoren lisääminen kylpyveteen on mahdollista. Keitä 100 grammaa kuorijauhetta litrassa vettä 20 minuuttia. Tämän jälkeen kaada valmis seos kylpyammeeseen.

Valkopajunkuori – käytön vasta-aiheet

Valkopajunkuori on turvallinen kasvipohjainen raaka-aine, mutta on tilanteita, joissa sen käyttöä tulee välttää välittömästi. Tätä raaka-ainetta ei tulisi ensisijaisesti käyttää lapsilla. Raskaana olevien ja imettävien naisten tulisi kuitenkin neuvotella lääkärin kanssa ennen pajunkuorivalmisteiden käyttöä. Kuoren sisältämien monien vaikuttavien aineiden, mukaan lukien salisylaatit, vuoksi voi esiintyä yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa. Henkilöiden, jotka ovat allergisia tai yliherkkiä salisylaateille tai ei-steroidisten tulehduskipulääkkeiden ryhmän lääkkeille, tulee ehdottomasti välttää käyttöä. Myös pajunkuori voi pahentaa astman kulkua. Käytön vasta-aiheita ovat myös erilaiset maksan ja munuaisten sairaudet sekä veren hyytymiseen liittyvät ongelmat ja maha- tai pohjukaissuolihaavat.

Yhteenveto

Valkopajunkuori on rikas salisylaattien lähde ja voi toimia luonnollisena kipulääkkeenä, kuumetta alentavana tai tulehdusta ehkäisevänä lääkkeenä. Tämä ei kuitenkaan ole sen käyttömahdollisuuksien loppu. Se toimii myös hoitona akneen, erilaisiin haavoihin ja ennaltaehkäisevästi sydän- ja verisuonitauteja vastaan. Korkean vaikuttavien aineiden pitoisuutensa ansiosta sillä on laaja vaikutusalue ihmisen kehossa. Otetaan kuitenkin huomioon mahdolliset riskit ja vasta-aiheet pajunkuoren käytössä. Missä tahansa, missä käsitellään vaikuttavia aineita, voi esiintyä potentiaalisesti vaarallisia yhteisvaikutuksia.