Sisältö:

• Miksi nykyiset elintarviketuotantomenetelmät vaikuttavat negatiivisesti ympäristöön?
• Ympäristöystävällinen ruokavalio

EAT:n ( Lancet Commission on Food, Planet, Health ) tutkijat ovat huolissaan planeettamme, ympäristön ja itsemme hyvinvoinnista ja ovat laatineet "Planeettadieetin" (Planetary Health Diet). Nykyään, kun kulutus on ihmiskunnan historian korkeimmalla tasolla, kehittyneissä yhteiskunnissa tuotetaan ja tuhlataan päivittäin enemmän ruokaa kuin koskaan aiemmin, samalla kun 2 miljardia ihmistä maailmassa kärsii nälästä ja vakavasta aliravitsemuksesta. Lisäksi 2 miljardia ihmistä on ylipainoisia.

PROM:n (Programme for Rationalization and Reduction of Food Waste) tutkimukset osoittavat, ettemme voi puolittaa tätä määrää vuoteen 2030 mennessä, jos vuodessa tuhlaamme lähes 5 miljoonaa tonnia ruokaa (Yhdistyneiden Kansakuntien tavoitteiden mukaisesti). Arvioiden mukaan lihan kysyntä voi kasvaa jopa 80 % väestönkasvun myötä muutaman vuoden sisällä, ellei nykyistä eläintuotantojärjestelmää muuteta. Kaikki nämä tiedot osoittavat, kuinka tehottomaksi ruokajärjestelmämme on tullut ja että on tullut hetki, jolloin meidän on muutettava ruokailutottumuksiamme merkittävästi, jos välitämme terveydestämme, planeetastamme ja tulevista sukupolvista. Kuinka uhkaa nykyinen elintarviketuotantomalli planeettaamme?

Miksi nykyiset elintarviketuotantomenetelmät vaikuttavat negatiivisesti ympäristöön?

Eläintuotanto on yksi tärkeimmistä ilmastonmuutokseen vaikuttavista tekijöistä. Se vastaa 7 gigatonnin hiilidioksidiekvivalenttipäästöistä vuodessa. Se on enemmän kuin kaikki liikenne yhteensä. Eläintuotanto aiheuttaa myös metaanipäästöjä – kaasua, jolla on 26 kertaa suurempi vaikutus ilmaston lämpenemiseen kuin CO2:lla tai typpioksideilla, mutta ei vain sitä. CO2-päästöt liittyvät suoraan kasvatukseen, mutta myös:

• Alueiden hakkuu rehuntuotantoa varten
• energiaintensiivinen lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden valmistus, joita tarvitaan kotieläinten rehuntuotantoon,
• Maatalouskoneiden käyttö,
• Peltokastelu,
• Huoneen lämmitys,
• Eläinten ruhojen hävittäminen,
• Pakkaaminen (useimmiten muovia),
• Tuotteiden varastointi ja jakelu,
• Eläinten kuljetus, usein pitkiä matkoja.

Myös maatalous edistää maaperän ja lähialueen pintavesien saastumista. Se tuottaa valtavia määriä eläinten ulostetta – maatila voi tuottaa ulostetta yhtä paljon kuin 50 000 asukkaan kaupunki. Ulosteen lisäksi maatalouden jätevesissä on ympäristölle haitallisia aineita, joita käytetään tuotantoprosessissa:

• Typpiyhdisteet,
• Desinfiointiaineet, pesu- ja hajunpoistoaineet,
• Antibiootit,
• Bakteerit, virukset ja loiset,
• Ammoniakki,
• Formaldehydi,
• Vetyperoksidi,
• Kromaatti.

Toisaalta kalankasvatuslaitokset aiheuttavat veden saastumista antibioottien ja torjunta-aineiden kautta. Tilojen ympärille kertyy eläinten ulostetta, joka saastuttaa lähialueen pellot. Saasteet voivat levitä jopa kaukaisiin jokiin ja meriin. Tämä ei kuitenkaan ole kaikki – saastumiseen vaikuttavat myös biologiset tuotantojätteet ja lopputuote eli liha. Ihmiset heittävät vuosittain pois vastaavan määrän kuin 12 miljardia tuotantoeläintä. Lisäksi eläintuotanto aiheuttaa saastumista myös rehuntuotannon kautta, joka vaatii intensiivistä lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöä, saastuttaen maata ja vettä.

Lihantuotanto vie noin 70 % maatalousmaasta. Metsien polttaminen ja hakkuut rehuntuotantoa sekä maataloustiloja, mukaan lukien tiet, rakennukset ja huoltoverkostot, varten aiheuttavat valtavia ekologisia vahinkoja. Maan tarjoaminen karjapelloiksi ja rehuntuotantoon on pääasiallinen syy Amazonin sademetsän hakkuisiin. Tämä vaikuttaa muun muassa seuraavasti:

• Ilmaston lämpeneminen,
• Villieläinlajien sukupuutto,
• Koko ekosysteemien (metsät, niityt, kosteikot) heikkeneminen,
• Maan kyky sitoa CO2 vähenee.

Tehotuotannon ja yksipuolisen rehuntuotannon laajentaminen, keinotekoinen lannoitus ja torjunta-aineiden käyttö johtavat mikrobien katoamiseen, maaperän heikkenemiseen ja maan autioitumiseen. Myös tehotuotanto edistää luonnollisten ekosysteemien tuhoutumisen kautta villien kasvi- ja eläinlajien sukupuuttoa.

Metsäeläimet kuolevat sukupuuttoon, koska metsiä hakataan ja poltetaan rehukasvien viljelyä varten, kaloja pyydetään teollisessa mittakaavassa, ja näiden eläinten luonnollinen ympäristö myrkyttyy. Luonnollisten ekosysteemien pinta-alan vähenemisen myötä villieläinten määrä vähenee systemaattisesti vuosi vuodelta. Villieläimet muodostavat tällä hetkellä vain 4 % koko biomassasta, kun taas kotieläimet muodostavat jopa 60 %. Loput 36 % ovat ihmisiä.

Ympäristöystävällinen ruokavalio

Planeettatieteilijät _ Health Diet , eli planeettaruokavalio, ovat tulleet yksiselitteiseen johtopäätökseen, että vain radikaali punaisen lihan kulutuksen vähentäminen länsimaisissa sivilisaatioissa voi vaikuttaa myönteisesti sekä terveyteemme että luonnonympäristöön. Kyse ei ole täydellisestä lihasta ja muista eläinperäisistä tuotteista luopumisesta, vaan punaisen lihan syömisestä noin kerran viikossa, kalan syömisestä kahdesti viikossa ja lasillisesta maitoa, palasta voita, juustoa tai muita maitotuotteita – jopa päivittäin.

Sen sijaan meidän tulisi syödä paljon enemmän, jopa 50 % enemmän, hedelmiä ja vihanneksia, erityisesti palkokasveja, siemeniä ja pähkinöitä, ja kuten punaisen lihan kohdalla, vähentää sokerin kulutusta vähintään puoleen. Tällainen ruokavalio ei olisi vain ympäristöystävällinen, vaan se auttaisi merkittävästi vähentämään kansantautien riskiä: verenkiertoelimistöä, sydäntä ja diabetesta. Toinen tärkeä tekijä, jota ei saa unohtaa, on ruoan hukkaamisen välttäminen, mikä on nouseva trendi nolla- ja vähemmän-jätettä -liikkeiden ansiosta. Muuttaaksemme tapaa, jolla ajattelemme ruokaa, tarvitsemme muutoksia globaalilla tasolla, sekä sosiaalisesti, taloudellisesti että poliittisesti.

Yhteiskuntana meidän on oltava tietoisia siitä, että jokainen kaupallinen, teollinen eläintuotanto suuressa mittakaavassa edistää planeettamme ja kokonaisekosysteemien heikkenemistä. Ratkaisu voisi olla merkittävä eläinperäisten tuotteiden kulutuksen vähentäminen sekä lihan käyttö pieniltä ja valvotuilta tiloilta, joissa eläimiä kasvatetaan monilajisessa ekosysteemissä, johon kuuluu myös metsäalueita, ja josta mahdolliset syntyvät jätteet luonnollinen ympäristö voi imeä ja neutraloida.